35 Hu­le­ve­si­jär­jes­tel­män suun­nit­te­lu

35.1 Yleis­tä

Hu­le­ve­del­lä tar­koi­te­taan maan pin­nal­le, ra­ken­nuk­sen ka­tol­le tai muul­le pin­nal­le ker­ty­vää sade- tai su­la­mis­vet­tä.

Hu­le­ve­den pois­to kiin­teis­tön alu­eel­ta jär­jes­te­tään hyvin toi­mi­val­la ta­val­la ja niin, ettei siitä ai­heu­du vahingon-​ tai ta­pa­tur­man vaa­raa, tul­vi­mis­ta tai muuta hait­taa.

Kiin­teis­tön alu­eel­la ole­vat pin­nat, joi­hin hu­le­ve­si ei pysty imey­ty­mään ja joil­ta ei muul­la ta­val­la voida joh­taa hu­le­ve­siä pois, va­rus­te­taan hu­le­ve­sien ke­räys­jär­jes­tel­mäl­lä kuten esim. sa­de­ve­si­kai­vol­la, rän­ni­kai­vol­la, kat­to­kai­vol­la, tms. Mo­nes­ti näi­hin liit­tyy tar­vit­ta­vien pin­nan­kal­lis­tus­ten ra­ken­ta­mi­nen.

Ke­rään­ty­neen hu­le­ve­den pois­joh­ta­mi­sek­si en­si­si­jai­se­na rat­kai­su­na ase­tuk­ses­sa on mai­nit­tu hu­le­ve­sien imeyt­tä­mi­nen tai vii­vyt­tä­mi­nen kiin­teis­töl­lä. Tois­si­jai­nen rat­kai­su on joh­ta­mi­nen ve­si­huol­to­lai­tok­sen hu­le­ve­si­vie­mä­ri­ver­kos­toon.

Hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mään ei saa joh­taa ym­pä­ris­töl­le tai vie­mä­rin toi­min­nal­le hai­tal­li­sia ai­nei­ta, koska hu­le­ve­det joh­de­taan nor­maa­lis­ti ve­sis­töi­hin tai ne kul­keu­tu­vat poh­ja­ve­siin.

Ve­si­lai­tos il­moit­taa hu­le­ve­si­vie­mä­rin pa­do­tus­kor­keu­den. Muu­toin hu­le­ve­si­vie­mä­röin­nis­sä pa­do­tus­kor­keu­te­na pi­de­tään yleen­sä kadun pin­taa +100 mm tont­ti­vie­mä­rin lii­tos­koh­das­sa. Kiin­teis­tö­koh­tai­ses­sa hu­le­ve­si­suun­nit­te­lus­sa on hyvä va­rau­tua ai­na­kin pa­do­tus­kor­keu­den mu­kai­seen hu­le­ve­si­ver­kos­ton pa­do­tuk­seen. Viivytys-​ ja imey­tys­rat­kai­su­ja käy­tet­täes­sä hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mä on hyvä va­rus­taa yli­vuo­to­rat­kai­sul­la, jol­loin hu­le­ve­det voi­daan joh­taa hal­li­tus­ti ti­lan­teis­sa, jois­sa var­si­nai­sen hu­le­ve­si­jär­jes­tel­män mi­toi­tus on ylit­ty­nyt.

Joh­ta­mi­ses­sa avo-​ojiin tai luon­non ve­sis­töi­hin on huo­mioi­ta­va, kuin­ka kor­keal­le veden pinta niis­sä voi nous­ta ja suun­ni­tel­la kiin­teis­tö­koh­tai­set rat­kai­sut sen  mu­kai­ses­ti.

35.2 Hu­le­ve­sien hal­lin­nan ylei­set pe­ri­aat­teet

Ase­tuk­ses­sa esiin nos­tet­tu hu­le­ve­sien kä­sit­te­ly on asia­na uusi ver­rat­tu­na esi­mer­kik­si van­haan kiin­teis­tö­jen vesi- ja vie­mä­ri­lait­teis­to­ja kos­ke­vaan ra­ken­ta­mis­mää­räyk­seen D1. Koska ase­tus pai­not­taa uu­den­lais­ta nä­kö­kul­maa hu­le­ve­sien kä­sit­te­lyyn, on tähän koh­taan haet­tu opas­ta­vaa teks­tiä vuon­na 2012 jul­kais­tus­ta kun­tal­lii­ton hu­le­ve­siop­paas­ta. Lain­sää­dän­nön ta­sol­la hu­le­ve­sis­tä on kir­joi­tet­tu esim. Maan­käyt­tö ja ra­ken­nus­lais­sa.

Koh­dan 35 la­ki­viit­tei­tä ovat:

• Maan­käyt­tö ja ra­ken­nus­la­ki 132/1999, eri­tyi­ses­ti luku 13a (2014), Hu­le­ve­siä kos­ke­vat eri­tyi­set sään­nök­set
• Ve­si­huol­to­la­ki 119/2001, eri­tyi­ses­ti luku 3a (2014), Hu­le­ve­den vie­mä­röin­nin jär­jes­tä­mi­nen ja hoi­ta­mi­nen

Kun­ta­liit­to on jul­kais­sut hu­le­ve­siop­paan vuon­na 2012 ja se on hel­pos­ti ne­tis­sä luet­ta­vis­sa. Li­säk­si Kun­ta­liit­to on vuon­na 2017 jul­kais­sut Hu­le­ve­siop­paan liit­teen Hu­le­ve­siop­paan päi­vi­te­tyt luvut lain­sää­dän­nön muu­tos­ten osal­ta.

Kun­ta­lii­ton ny­kyi­nen ohje on tehty ve­si­lai­tos­ten jär­jes­tel­mien nä­kö­kul­mas­ta, eikä se siten kai­kil­ta osin so­vel­lu kiin­teis­tö­koh­tai­siin jär­jes­tel­miin. Seu­raa­vas­sa on kui­ten­kin lai­nat­tu Hu­le­ve­sio­pas­ta, mutta on muis­tet­ta­va Hu­le­ve­siop­paan al­ku­pe­räi­nen käyt­tö­tar­koi­tus kun­nal­li­siin tai laa­jem­piin jär­jes­tel­miin. Lai­nauk­set on mer­kit­ty kur­sii­vil­la ja si­sen­net­ty­nä.

Ylei­set pe­ri­aat­teet

Hu­le­ve­sien hal­lin­nan ylei­se­nä ta­voit­tee­na on taa­ja­mien kui­va­tus ja taa­ja­ma­tul­vien tor­jun­ta, pohja-​ ja pin­ta­ve­sien suo­je­lu sekä myö­tä­vai­kut­ta­mi­nen ve­sien hyvän tilan saavuttamisek­si. Ra­ken­ne­tuil­la alueil­la hydro­lo­gia muut­tuu aina luon­non­ti­lai­ses­ta, sillä ra­ken­ta­mi­nen li­sää väis­tä­mät­tä vettä lä­päi­se­mät­tö­miä pin­to­ja. Hu­le­ve­sien hal­lin­nal­la tu­li­si luoda edel­ly­tyk­set taa­ja­ma­ve­sien vir­taa­mien ta­soit­ta­mi­sel­le mm. hu­le­ve­siä imeyt­tä­mäl­lä ja vii­vyt­tä­mäl­lä. Tämä tulee en­tis­tä tärkeämmäk­si il­mas­ton­muu­tok­sen myötä.

Hu­le­ve­sien muo­dos­tu­mi­sen es­tä­mi­nen ja mää­rän vä­hen­tä­mi­nen

Hu­le­ve­sien vä­hen­tä­mi­nen on tär­kein osa hu­le­ve­sien hal­lin­taa. Ai­noas­taan rajoittamal­la hu­le­ve­sien muo­dos­tu­mis­ta (ra­ken­net­tu­jen pin­to­jen mää­rää pie­nen­tä­mäl­lä), imeyt­tä­mäl­lä muo­dos­tu­nei­ta hu­le­ve­siä tai haih­dut­ta­mal­la niitä kas­vil­li­suu­den avul­la hu­le­ve­den kokonais­määrää voi­daan vä­hen­tää ja siir­tää hu­le­vet­tä pin­ta­va­lun­nas­ta osak­si maa- ja poh­ja­vet­tä tai il­ma­ke­hän vettä.

Hy­väl­lä suun­nit­te­lul­la voi­daan ehkäis­tä hu­le­ve­sien muo­dos­tu­mis­ta ilman eril­lis­ten hu­le­ve­si­ra­ken­tei­den to­teut­ta­mis­ta tai eril­li­siä alue­va­rauk­sia. Täl­lai­sia kei­no­ja ton­teil­la ovat esi­mer­kik­si luon­tai­sen kas­vil­li­suu­den säilyttä­minen ja ta­saa­mi­sen mi­ni­moin­ti sekä pääl­lys­tet­ty­jen pin­to­jen mi­ni­moin­ti esi­mer­kik­si jär­jestämällä py­sä­köin­ti use­aan ta­soon.

Hu­le­ve­sien hal­lin­nan kan­nal­ta en­si­si­jai­sen tär­kei­tä ovat syn­ty­pai­kal­la teh­tä­vät toimenpi­teet, joil­la eh­käis­tään hu­le­ve­sien muodostu­mista esi­mer­kik­si vi­her­kat­to­jen tai kat­to­puu­tar­ho­jen avul­la, hyö­dyn­tä­mäl­lä pai­kal­li­ses­ti kat­to­ve­siä ja imeyt­tä­mäl­lä hu­le­ve­siä syn­ty­pai­kal­laan. Imeyt­tä­mis­tä voi­daan yk­sin­ker­tai­sim­mil­laan edis­tää jät­tä­mäl­lä piha-​alueita pääl­lys­tä­mät­tä ja käyt­tä­mäl­lä lä­päi­se­viä pääl­lys­tei­tä. Var­si­nai­set imey­tys­ra­ken­teet voi­vat vaihdel­la yk­sin­ker­tai­sis­ta ki­vi­pe­sis­tä, so­ra­saar­rois­ta ja muis­ta imey­tys­pai­nan­teis­ta ja -​kaivoista maa­na­lai­siin imey­tys­kent­tiin ja jopa teh­das­val­mis­tei­siin jär­jes­tel­miin. Imey­tet­täes­sä on var­mis­tet­ta­va, ettei ri­ko­ta poh­ja­ve­den pi­laa­mis­kiel­toa.

Hu­le­ve­sien imeyt­tä­mi­nen maa­pe­rään

Imeyt­tä­mi­sen tu­li­si olla en­si­si­jai­nen hu­le­ve­sien hal­lin­nan toi­men­pi­de hu­le­ve­sien syn­nyn eh­käi­se­mi­sen jäl­keen, koska se on te­hok­kain tapa vä­hen­tää jo muo­dos­tu­neen hu­le­ve­den ko­konaismäärää.

Vaik­ka imey­ty­mi­nen vä­hen­tää hu­le­ve­den mää­rää, imey­tys­jär­jes­tel­mät eivät kos­kaan voi olla niin te­hok­kai­ta, että niil­lä voi­tai­siin hal­li­ta rank­ka­sa­tei­den hu­le­ve­siä sel­lai­se­naan.

Imey­tys­me­ne­tel­mien toi­mi­vuut­ta suur­ten hu­le­ve­si­mää­rien hal­lin­nas­sa voi­daan pa­ran­taa yh­dis­tä­mäl­lä imey­tys­jär­jes­tel­miin vii­vy­tys­ti­la­vuut­ta.

Te­hokas imeyt­tä­mi­nen edel­lyt­tää maa­pe­räl­tä vä­hin­tään koh­ta­lais­ta ve­den­lä­päi­se­vyyt­tä. Imey­tys­rat­kai­su­jen on si­jait­ta­va riit­tä­vän kau­ka­na ra­ken­nuk­sien pe­rus­tuk­sis­ta.

Hu­le­ve­sien vii­vyt­tä­mi­nen ja kä­sit­te­ly

Hu­le­ve­den vii­vy­tys­me­ne­tel­mil­lä tar­koi­te­taan ra­ken­tei­ta, joil­la hu­le­ve­si­vir­taa­maa hi­das­te­taan ja pi­dä­te­tään. Vii­vy­tys­me­ne­tel­mien tar­koituksena on va­ras­toi­da me­ne­tel­mään joh­det­ta­va hu­le­ve­si tie­tyk­si aikaa ja va­paut­taa se vä­hi­tel­len. Vii­vy­tys­me­ne­tel­mät voi­daan karke­asti luo­ki­tel­la kos­teik­koi­hin, lam­mi­koi­hin, pai­nan­tei­siin sekä ra­ken­net­tui­hin al­tai­siin ja kai­van­toi­hin. Kos­tei­kois­sa, lam­mi­kois­sa ja al­tais­sa on tyy­pil­li­ses­ti py­sy­vä ve­si­pin­ta, kun taas pai­nan­teet ja kai­van­not kui­vu­vat sa­de­ta­pah­tu­mien vä­lis­sä.

Eri­tyi­sen tär­ke­ää hu­le­ve­sien vii­vyt­tä­mi­nen ennen nii­den joh­ta­mis­ta vie­mä­riin on alueil­la, jois­sa muo­dos­tuu suu­ria hu­le­ve­si­vir­taa­mia. Täl­lai­sia ovat laa­jat teollisuus-​ ja työpaikka-​alueet, liike-​ ja lo­gis­tiik­ka­kes­kuk­set sekä hal­lit, jois­sa on laa­jo­ja kat­to­pin­to­ja tai pääl­lys­tet­ty­jä kent­tiä. Täl­lai­sis­sa koh­teis­sa voi­daan jao­tel­la hu­le­ve­det ja­kei­siin: puh­taam­mat kat­to­ve­det voi­daan useam­min imeyt­tää, kun taas py­sä­köin­tia­luei­den ja lo­gis­tiik­ka­pi­ho­jen hu­le­ve­det jou­du­taan to­den­nä­köi­ses­ti kä­sit­te­le­mään en­nen imey­tys­tä tai joh­ta­maan hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mään vii­vy­tet­tyi­nä.

Maan pin­nas­sa ole­vat avoi­met hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mät ky­ke­ne­vät vas­taa­not­ta­maan suuria­kin vir­taa­mia, ja veden vir­taus­ta on mahdollis­ta vii­vyt­tää pai­nan­teis­sa, avou­o­mis­sa, al­tais­sa, lam­mi­kois­sa ja kos­tei­kois­sa. Li­säk­si hu­le­ve­sien laa­dul­li­seen hal­lin­taan täh­tää­vät ra­ken­teet - esi­mer­kik­si suo­da­tus, al­taat, lam­mi­kot ja kos­tei­kot - myös vii­vyt­tä­vät hu­le­ve­siä merkittä­västi. (Maan­pääl­li­set suu­ren mit­ta­kaa­van hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mät, kuten kos­tei­kot, lam­mi­kot, yms., eivät yleen­sä ole kiin­teis­tön si­säi­siä hu­le­ve­si­rat­kai­su­ja.)

Suu­rin osa hu­le­ve­sien kul­jet­ta­mis­ta haitta-​aineista on si­tou­tu­nee­na kiin­toai­nee­seen. Tä­män takia näi­den haitta-​aineiden pois­ta­mi­nen on suh­teel­li­sen help­poa esi­mer­kik­si las­keut­ta­mal­la ja suo­dat­ta­mal­la (kiin­teis­tö­jen ta­sol­la esi­mer­kik­si hiekan-​ ja liet­tee­ne­rot­ti­met.) Poh­ja­ve­den kan­nal­ta ta­val­li­sin haitta-​aine, joka on liu­koi­ses­sa muo­dossa eikä pi­dä­ty suo­dat­ti­meen tai maape­rään, on liuk­kau­den tor­jun­nas­sa käy­tet­ty suo­la eli nat­riumklo­ri­di. Vii­vy­tys­me­ne­tel­miin usein liit­ty­vä kas­vil­li­suus lisää puh­dis­tus­vai­ku­tus­ta si­to­mal­la it­seen­sä hu­le­ve­den kul­jet­ta­mia ra­vinteita.

Hu­le­ve­sien joh­ta­mi­nen avoi­mis­sa jär­jes­tel­mis­sä

Avoi­mia hu­le­ve­sien joh­ta­mis­me­ne­tel­miä ovat avo-​ojat, purot, vi­her­pai­nan­teet, kou­rut, ka­navat ja muut avou­o­ma­vir­tauk­seen perustu­vat joh­ta­mis­me­ne­tel­mät. Avoi­mien menetel­mien tar­koi­tuk­se­na on joh­taa hu­le­vet­tä siten, että vir­taa­ma hi­das­tuu ja epä­puh­tauk­sien las­keutuminen ja imey­ty­mi­nen mah­dol­lis­tuu. Vir­taa­man hi­das­tu­mis­ta, imey­ty­mis­tä ja puh­dis­tu­mis­ta voi­daan te­hos­taa joh­ta­mis­reit­tien kas­vil­li­suu­del­la, pie­nel­lä pi­tuus­kal­te­vuu­del­la ja riit­tä­väl­lä pi­tuu­del­la.

Hu­le­ve­sien mää­räl­li­sen ja laa­dul­li­sen hallin­nan kan­nal­ta paras tapa hu­le­ve­sien keräämi­seen ja joh­ta­mi­seen on avoin kui­va­tus­jär­jes­tel­mä, joka muo­dos­tuu pai­nan­teis­ta, avo-​ojista ja tar­vit­ta­vil­ta osin rum­muis­ta ja hu­le­ve­si­vie­mä­rio­suuk­sis­ta.

Hu­le­ve­sien joh­ta­mi­nen maan pin­nal­la so­veltuu eten­kin alueil­le, joil­la maan­käyt­tö ja ra­ken­ta­mi­nen on suh­teel­li­sen väl­jää. Pienil­lä valuma-​alueilla - esi­mer­kik­si yk­sit­täis­ten kiin­teis­tö­jen ja tont­tien alu­eel­la - pin­ta­jär­jes­tel­miä voi­daan käyt­tää myös tii­viis­ti rakenne­tuissa koh­teis­sa. Laa­jem­pia valuma-​alueita pal­ve­le­vat pin­ta­jär­jes­tel­mät edel­lyt­tä­vät aina ti­la­va­raus­ta kiin­teis­töön kuu­lu­val­ta vi­he­ra­lu­eel­ta, ka­tua­lu­eel­ta tai ylei­sel­tä alu­eel­ta.

Hu­le­ve­sien joh­ta­mi­nen put­ki­jär­jes­tel­mis­sä

Hu­le­ve­si­vie­mä­röin­ti py­ri­tään jär­jes­tä­mään pai­no­voi­mai­ses­ti luon­nol­li­sia va­lu­ma­reit­te­jä mu­kail­len ja luon­nol­li­set valuma-​aluerajat huo­mioon ot­taen. Vaik­ka luon­non­mu­kai­sia va­lu­ma­reit­te­jä nou­da­tet­tai­siin, hydro­lo­gi­sen kier­ron kan­nal­ta vie­mä­röin­ti on kau­ka­na luon­nonmukaisesta me­ne­tel­mäs­tä. Vie­mä­röin­ti ei mah­dol­lis­ta hu­le­ve­sien imey­ty­mis­tä maa­perään, minkä li­säk­si se joh­taa hu­le­ve­det lii­an no­peas­ti ja kä­sit­te­le­mät­tö­mi­nä pur­ku­ve­siin. Tämä ai­heut­taa suu­ria vir­taa­ma­vaih­te­lui­ta, ran­ta­vyö­hyk­keen eroo­sio­ta ja hei­ken­tää ve­sien tilaa. Eri­lai­sin hu­le­ve­sien hal­lin­ta­me­ne­tel­min hu­le­ve­si­vie­mä­ri­ver­kos­ton mi­toi­tus­ta voi­daan pie­nen­tää, tul­vi­mis­herk­kyyt­tä vähen­tää ja pur­ku­ve­sis­tön kuor­mi­tus­ta vä­hen­tää. Uusis­ta hu­le­ve­sien hal­lin­ta­me­ne­tel­mis­tä huo­limatta maa­na­lai­sia put­ki­jär­jes­tel­miä tar­vi­taan edel­leen osana hu­le­ve­sien hal­lin­nan ko­ko­nais­rat­kai­sua.

35.3 Suun­nit­te­lus­sa huo­mioi­ta­vaa

Hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mien suun­nit­te­lu vaa­tii eri alo­jen am­mat­ti­lais­ten tai eri­tyis­suun­nit­te­li­joi­den osaa­mis­ta ja yh­teis­työ­tä. Tyy­pil­li­ses­ti mu­ka­na voi­vat olla pääsuunnittelija-​arkkitehti, geo­suun­nit­te­li­ja, ra­ken­ne­suun­nit­te­li­ja ja LVI-​suunnittelija.

Ra­ken­nus tu­li­si suun­ni­tel­la siten, että hu­le­ve­sien pois­joh­ta­mi­nen ote­taan huo­mioon sekä ark­ki­teh­ti­suun­nit­te­lus­sa että kor­keus­a­se­mis­sa. Esim. kat­to­muo­doil­la vai­ku­te­taan sii­hen, miten kat­to­ve­det voi­daan ke­rä­tä ja joh­taa ha­lut­tuun suun­taan jo räys­täs­kor­keu­del­la. Räys­täs­kou­ru­jen kal­lis­tuk­sil­la voi­daan oh­ja­ta vesiä ta­voit­teen mu­kai­seen suun­taan, esim. ylä­rin­tee­seen, jol­loin imey­tyk­sel­le omal­la ton­til­la jää enem­män etäi­syyt­tä hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mään osoi­te­tun liit­ty­mis­pai­kan suun­taan. Maan­pin­nan ma­te­ri­aa­lit ym. on va­lit­ta­va siten, että ton­til­la on riit­tä­väs­ti imey­tys­pin­taa. Uu­dis­koh­teis­sa tu­li­si kiin­nit­tää huo­mio­ta pe­rus­tus­ten ala­pin­nan ja kun­nan hu­le­ve­si­jär­jes­tel­män kes­ki­näi­siin kor­keus­e­roi­hin.

Ra­ken­nus­ten hu­le­ve­det ja pe­rus­tus­ten kui­va­tus­ve­det tu­li­si uu­dis­koh­teis­sa suun­ni­tel­la siten, ettei pump­pauk­sel­le olisi tar­vet­ta ja tällä ta­val­la pa­ran­taa toi­min­ta­var­muut­ta ja vä­hen­tää ener­gian­ku­lu­tus­ta. Pump­paus on säh­kös­tä riip­pu­vais­ta ja si­säl­tää ris­kin sekä säh­kön­saa­ta­vuu­den että toi­min­ta­var­muu­den osal­ta. Van­ho­ja kiin­teis­tö­jä ei tule pa­kot­taa sel­lai­siin muu­tos­töi­hin, jotka li­säi­si­vät nii­den riip­pu­vuut­ta säh­kös­tä pe­rus­tus­ten kui­va­tus­ve­sien osal­ta. Säh­kön ku­lu­tuk­sen li­sää­mi­nen ei myös­kään ole ym­pä­ris­tö­ta­voit­tei­den mu­kais­ta.

Ojia on toi­min­nal­li­ses­ti hyvin eri­lai­sia esim. sen mu­kaan si­jait­se­vat­ko ne ta­sa­maal­la vai rin­tees­sä, ja jos rin­tees­sä niin ovat­ko ne rin­teen suun­taan vai poi­kit­tain. Poi­kit­tain rin­tee­seen va­lu­vat vedet ovat herk­kiä yli­vuo­dol­le. Ojat ovat yleen­sä myös naa­pu­rin­kin asia, ja suun­ni­tel­taes­sa hu­le­ve­sien joh­ta­mis­ta ojiin on huo­mioi­ta­va naa­pu­ri­kiin­teis­töt ja py­rit­tä­vä yh­teis­työs­sä kai­kil­le so­pi­vaan rat­kai­suun. Ojien pur­ku­pai­kat täy­tyy ar­vioi­da.

35.4 Hu­le­ve­sien joh­ta­mi­nen, imeyt­tä­mi­nen ja vii­vyt­tä­mi­nen

Hu­le­ve­sien vä­hen­tä­mis­pe­ri­aat­teen mu­kaan ke­rä­tyt hu­le­ve­det py­ri­tään imeyt­tä­mään maa­pe­rään. Mi­kä­li tämä ei ole mah­dol­lis­ta, hu­le­ve­det joh­de­taan avo-​ojaan, ve­sis­töön tai kun­nan hu­le­ve­si­vie­mä­riin kiin­teis­töl­lä ta­pah­tu­van vii­vy­tyk­sen jäl­keen. Hu­le­ve­sien joh­ta­mi­ses­sa on huo­mioi­ta­va pai­kal­li­set mää­räyk­set esim. ase­ma­kaa­vas­sa sekä mah­dol­li­set ve­si­huol­to­lai­tok­sen ja ra­ken­nus­val­von­nan oh­jeet. Jos kiin­teis­tö si­jait­see kun­nan jär­jes­tä­mäl­lä hu­le­ve­si­vie­mä­rin toiminta-​alueella, on sillä ve­si­huol­to­lain mu­kaan liit­ty­mis­vel­vol­li­suus hu­le­ve­si­vie­mä­riin ellei liit­ty­mis­vel­vol­li­suu­des­ta ole haet­tu va­pau­tus­ta. Va­pau­tuk­sen ha­ku­pro­ses­sis­ta on syytä kysyä ra­ken­nus­val­von­nal­ta neu­voa oi­kean me­net­te­ly­ta­van löy­tä­mi­sek­si hy­vis­sä ajoin ennen ra­ken­nus­lu­van ha­ke­mis­ta.

Hu­le­ve­sien imeytys-​ tai vii­vy­tys­ra­ken­tei­siin on teh­tä­vä yli­vuo­to, jonka kaut­ta tul­vi­vat vedet oh­jau­tu­vat hal­li­tul­le tul­va­rei­til­le.

Imey­tet­täes­sä hu­le­vet­tä maa­pe­rään on huo­leh­dit­ta­va siitä, ettei ai­heu­du hai­tal­lis­ta jää­ty­mis­tä, tul­vi­mis­ta, kos­teus­vau­rioi­ta tai muita hait­to­ja.

Hu­le­ve­det tulee imeyt­tää maa­pe­rään riit­tä­vän etääl­lä ra­ken­nuk­ses­ta. Imeyt­tä­mi­ses­sä on huo­mioi­ta­va ra­ken­nus­pai­kan maa­pe­rän omi­nai­suu­det, ra­ken­nus­ten pe­rus­ta­mis­ta­pa, mah­dol­lis­ten maa­na­lais­ten ra­ken­tei­den ve­si­tii­viys ja imey­tys­pai­kan etäi­syys ra­ken­teis­ta. Tar­vit­taes­sa on käy­tet­tä­vä geo­suun­nit­te­li­jan asian­tun­te­mus­ta. On väl­tet­tä­vä sel­lais­ta ti­lan­net­ta, jossa hu­le­ve­det jou­tui­si­vat imey­tyk­ses­tä pe­rus­tus­ten kui­va­tus­jär­jes­tel­mään. Tii­viis­ti ra­ken­ne­tuis­sa taa­ja­mis­sa on mah­dol­lis­ta, että imeyt­tä­mi­nen ei edel­lä mai­ni­tuis­ta syis­tä ole en­si­si­jai­nen hu­le­ve­sien pois­to­ta­pa.

Mah­dol­li­nen pe­las­tus­tie on huo­mioi­ta­va imeytys-​ ja vii­vy­tys­ra­ken­tei­den suun­nit­te­lus­sa.

Kiin­teis­tön hu­le­ve­det voi­daan yleen­sä joh­taa ve­si­huol­to­lai­tok­sen hu­le­ve­si­vie­mä­ri­ver­kos­toon imey­tyk­sen ja/tai vii­vy­tyk­sen jäl­keen. Liit­ty­mi­ses­sä nou­da­te­taan ve­si­huol­to­lai­tok­sen an­ta­mia oh­jei­ta (lii­tos­paik­ka, lii­tos­kor­keus, jne.).

Vii­vy­tys­ken­not tai -​putkistot tulee va­rus­taa tarkastus-​/puh­dis­tusyh­teil­lä.

35.5 Hu­le­ve­sien joh­ta­mi­nen se­ka­ve­si­vie­mä­riin

Jos muuta mah­dol­li­suut­ta hu­le­ve­sien joh­ta­mi­sek­si ei ole, voi­daan hu­le­ve­det joh­taa ve­si­huol­to­lai­tok­sen lu­val­la se­ka­ve­si­vie­mä­riin. Jos kiin­teis­töl­lä on jä­te­ve­sien pien­puh­dis­ta­mo, hule- ja jä­te­ve­det yh­dis­te­tään vasta puh­dis­ta­mon jäl­keen.

Yleis­sään­tö­nä se­ka­ve­si­vie­mä­riin yh­dis­tä­mi­ses­sä on, että jäte- ja hu­le­ve­si­vie­mä­ri yh­dis­te­tään lä­hel­lä ton­tin rajaa si­jait­se­vas­sa tar­kas­tus­kai­vos­sa, ja tästä joh­de­taan yh­dys­put­ki ve­si­huol­to­lai­tok­sen se­ka­ve­si­vie­mä­riin.

Hu­le­ve­siä ei tule joh­taa ai­noas­taan jä­te­ve­siä pal­ve­le­vaan vie­mä­riin. 

35.6 Hu­le­ve­si­vie­mä­rei­den mi­toi­tus (joh­ta­mis­jär­jes­tel­mien mi­toi­tus­vir­taa­ma)

Hu­le­ve­si­lait­teis­to py­ri­tään mi­toit­ta­maan siten, että vie­mä­riin joh­det­ta­va mi­toi­tus­sa­det­ta vas­taa­va vir­taa­ma ei ai­heu­ta vie­mä­rin tul­vi­mis­ta.

Mi­toi­tus­sa­teen ylit­tä­vä rank­ka­sa­de voi ai­heut­taa hu­le­ve­si­vie­mä­rin pa­do­tuk­sen, ja pa­do­tuk­seen tu­li­si va­rau­tua jo ra­ken­nuk­sen suun­nit­te­lu­vai­hees­sa. Tu­li­si vält­tää ra­ken­ta­mis­ta ym­pä­röi­vien maan­pin­to­jen kor­keut­ta ma­ta­lam­paan kor­keu­teen tai her­käs­ti tul­vi­val­le alu­eel­le tai tie­dos­taa ja huo­mioi­da ris­kit jo ra­ken­ta­mis­vai­hees­sa. Kat­to­sa­de­ve­sien pa­dot­ta­mi­seen voi­daan va­rau­tua ulos­heit­tä­jil­lä. Ra­ken­nuk­sen si­säi­nen hu­le­ve­si­put­kis­to on teh­tä­vä tii­viik­si ja pa­do­tus­pai­neen kes­tä­väk­si.

Viet­to­vie­mä­ri­nä toi­mi­van hu­le­ve­si­vie­mä­rin mi­toi­tus­oh­jeet esi­te­tään esi­mer­kis­sä Sa­de­ve­si­lait­teis­ton mi­toi­tus. Koska kä­sin­las­ken­taan liit­tyy usei­ta epä­var­muuk­sia, va­li­taan put­ki­kook­si no­mo­gram­min osoit­ta­maa teo­reet­tis­ta joh­to­ko­koa seu­raa­va isom­pi di­men­sio tai kas­va­te­taan kal­te­vuut­ta.

Sa­de­ve­si­lait­teis­ton mi­toi­tus -​esimerkin osal­ta on tun­nis­tet­tu uusi­mis­tar­ve, mutta uusi mi­toi­tus­oh­je ei eh­ti­nyt en­sim­mäi­se­nä jul­kais­ta­vaan luon­nok­seen. Ko­ke­muk­sen­kin pe­rus­teel­la rank­ka­sa­tei­den in­ten­si­teet­ti on kas­va­nut, ja mi­toi­tus­sa­teen arvoa 0,015 l/s,m² ol­laan nos­ta­mas­sa ylös­päin. (Viit­taus uu­teen mi­toi­tusop­paa­seen li­sä­tään tähän op­paan jul­kai­se­mi­sen jäl­keen.)

35.7 Hu­le­ve­sien imey­tyk­sen ja vii­vy­tyk­sen mi­toit­ta­mi­nen (ti­la­vuus imeytys-​ ja vii­vy­tys­jär­jes­tel­mis­sä)

En­si­si­jai­nen ta­voi­te on saada hu­le­ve­det imey­tet­tyä omal­le ton­til­le. Näin voi­daan tehdä, mi­kä­li maa­pe­rä ton­til­la so­vel­tuu imeyt­tä­mi­seen. Yleen­sä edel­ly­te­tään, että ton­tin maa­pe­rä­tut­ki­muk­ses­sa on kir­jat­tu, että hu­le­ve­det voi­daan imeyt­tää ton­til­le. Tämän li­säk­si useis­sa kun­nis­sa edel­ly­te­tään am­mat­ti­lai­sen, esi­mer­kik­si geo­suun­nit­te­li­jan te­ke­mä imey­tys­suun­ni­tel­ma, jossa vah­vis­te­taan, että las­ket­tu hu­le­ve­si­mää­rä imey­tyy suun­ni­tel­man mu­kai­sel­la ra­ken­teel­la ton­til­le.

Hu­le­ve­sien imey­tyk­ses­sä sekä vii­vy­tyk­sen las­ken­nas­sa käy­tet­tä­vä vir­taa­ma on sama kuin ton­til­ta pois joh­det­ta­va hu­le­ve­si­vir­taa­ma dm3/s.  Vir­taa­ma on yhtä kuin kvv-​laitteistoselvitykseen mer­kit­ty vir­taa­ma.

Kun­nal­li­sen ve­si­huol­to­jär­jes­tel­män put­kis­toon joh­det­ta­va hu­le­ve­si on aina vii­vy­tet­tä­vä. Myös ojiin joh­det­ta­va vir­taa­ma on usein vii­vy­tet­tä­vä pai­kal­li­set oh­jeet huo­mioi­den. Va­pau­tuk­sen vii­vy­tyk­ses­tä voi antaa ra­ken­nus­val­von­ta­vi­ran­omai­nen.

Vii­vy­tys­ti­la­vuus las­ke­taan mi­ni­mis­sään 10 mi­nuu­tin huip­pusa­teel­le (0,015 dm3/s/m2) eli mi­toi­tet­tu huip­pu­vir­taa­ma (dm3/s) x 600 s = vii­vy­tys­ti­la­vuus (dm3).

Vii­vy­tyk­sen säätö to­teu­te­taan usein niin kut­su­tus­sa vir­tauk­sen­sää­tö­kai­vos­sa, jossa on vir­tauk­sen­sää­tö­auk­ko (kts. ko­ko­mi­toi­tus alem­pa­na) sekä yli­vuo­to.

Ra­ken­nuk­sen sa­lao­ja­ve­det voi­daan joh­taa vii­vy­tyk­sen jäl­kei­seen put­kis­toon, jotta vii­vy­tyk­sen ylivuoto-​ tai pa­do­tus­ti­lan­teis­sa vesi ei nouse ra­ken­nuk­sen pe­rus­tuk­siin.

Ku­vas­sa 35.1 on vii­vy­tys­jär­jes­tel­män ylei­nen pe­ri­aa­te:

• etu­kai­vo, jossa sak­ka­pe­sä (min. 500 mm) ja ve­si­luk­ko,
• vii­vy­tys­säi­liö tai laa­jen­net­tu putki puh­dis­tusyh­teel­lä ja lo­puk­si
• vir­tauk­sen­sää­tö­kai­vo sak­ka­pe­säl­lä (min. 500 mm).

Tär­ke­ää on, että vir­tauk­sen sää­tö­auk­ko pysyy puh­taa­na ja vii­vy­tys toi­mii tar­koi­tuk­sen mu­kai­ses­ti. Tästä syys­tä jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tar­kis­tet­ta­va ja tar­vit­taes­sa huol­let­ta­va vuo­sit­tain, mer­kin­tä huol­to­kir­jaan.

• Pie­nis­sä vii­vy­tys­säi­liöis­sä (3–16 m3) so­pi­va vir­tauk­sen sää­tö­au­kon koko on 20 mm (vii­vy­ty­sai­ka 1–6 h).
• Suu­rem­mis­sa säi­liöis­sä (17–30 m3) so­pi­va aukon koko on 25 mm (vii­vy­ty­sai­ka on 4–7 h).
• Näitä suu­rem­mis­sa säi­liöis­sä käy­te­tään aukon kokoa 32 mm.

Hu­le­ve­siä vii­vy­tet­täes­sä vii­vy­ty­sa­jan olisi hyvä olla usei­ta tun­te­ja. 6 tun­nin vii­vy­ty­sai­ka olisi jo erin­omai­nen. Eräis­sä hu­le­ve­sioh­jeis­sa ta­voi­te­vii­vy­ty­sai­ka on 12 h, mikä joh­taa pie­niin pur­kausauk­koi­hin ja sen seu­rauk­se­na pur­kausau­kon mah­dol­li­seen tuk­keu­tu­mi­seen. Mi­kä­li vir­taus­au­kon las­ken­ta, ra­ken­nus­val­von­ta tai kaa­va­mää­räyk­set edel­lyt­tä­vät alle 20 mm vir­taus­au­kon käyt­tä­mis­tä ja sitä käy­te­tään, on vir­tauk­sen sää­tö­kai­von ol­ta­va ra­ken­teel­taan hyvin it­se­puh­dis­tu­va.

Joi­den­kin kau­pun­kien kaa­vois­sa on an­net­tu alu­eel­li­sia mää­räyk­siä vir­taus­au­kon koos­ta.

35.8 Hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mään joh­det­ta­vat vedet

Hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mään ei saa joh­taa jä­te­ve­siä.

Tar­vit­taes­sa hu­le­ve­si­lait­teis­to va­rus­te­taan erotin-​ ja kä­sit­te­ly­lait­tein esi­mer­kin Erot­ti­mien valinta-​ ja mi­toi­tus­pe­rus­teet mu­kai­ses­ti.

Kat­to­sa­de­ve­siä ei tar­vit­se kä­si­tel­lä. Kiin­teis­töil­lä, joil­la piha-​alueen hu­le­ve­det joh­de­taan öl­jy­ne­ro­tuk­sen kaut­ta hu­le­ve­si­vie­mä­riin, kan­nat­taa kat­to­sa­de­ve­det joh­taa öl­jy­ne­rot­ti­men ohi hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mään, tai kat­to­sa­de­ve­det voi­daan joh­taa esi­mer­kik­si imey­tyk­seen, kun piha-​alueen hu­le­ve­det joh­de­taan vii­vy­tyk­sen jäl­keen hu­le­ve­si­vie­mä­riin. 

Ra­ken­nuk­sen si­sä­puo­lel­ta (ve­si­ka­ton ala­puo­li­nen put­kio­suus, johon lii­ty­tään si­sä­ti­lois­ta) ei tu­li­si liit­tyä hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mään, koska mi­toi­tus­sa­teen ylit­tyes­sä voi­vat ra­ken­nuk­sen omat hu­le­ve­si­vie­mä­rit pa­dot­taa ja esi­mer­kik­si hu­le­ve­si­vie­mä­riin lii­te­tyt kon­dens­si­ve­si­vie­mä­rit voi­vat täl­löin ai­heut­taa ve­si­va­hin­gon. Poik­keuk­se­na "liit­tä­mis­kiel­los­sa" voi­vat olla esi­mer­kik­si sprinkle­ri­jär­jes­tel­mien koes­tus­ve­det, jotka voi­daan joh­taa hu­le­ve­si­vie­mä­ri­jär­jes­tel­mään sulku-​ ja ta­kais­ku­vent­tii­lil­lä va­rus­te­tun put­ken vä­li­tyk­sel­lä. Nor­maa­li­ti­lan­tees­sa sul­ku­vent­tii­li on kiin­ni, ja sprinkle­ri­jär­jes­tel­män koes­tuk­sen ajak­si vent­tii­li ava­taan.